Työskentelen terveydenhuoltoalalla, ja usein teen keikkaa myös kotihoitoon.
Tänään taas tein keikan yhteen Helsingin alueella olevaan kotihoidon yksikköön. Sain ihan mukavan vastaanoton työntekijätl, vaikka paikka olikin aluksi hakusessa. Kulkupeliksi tuli tällä kertaa pyörä. Työkohteet sijaitsivat n. 3 km päässä jonne reippaasti pyöräilin. Yhden risteyksen kohdalla joku kysyy minulta missä päin on kaupunki ja kovasta vauhdista vain viiton eteenpäin, olinhan nähnyt juuri keskustaan opastekyltin. Pyöräilin reippaasti eteenpäin kunnes yhtäkkiä tämä tien kysyjä pyöräili vieressäni ja kyseli uudestaan tietä keskustaan, huikkasin hänelle että jatkat tietä vain eteenpäin ja hiljensin vauhtia koska en halunnut tuntemattoman miehen kanssa pyöräillä rinnatusten. Pian mies hidasti myös vauhtia ja kysyi kolmannen kerran missä keskusta on, tällä kertaa sanoin jo hieman kireällä äänellä että jatka tätä tietä. Hiljensin taas vauhtia, samoin mies. Aloin jo tässä vaiheessa hermostumaan ja koin tilanteen erittäin ahdistavaksi, mies kysyi taas tiedänkö missä on keskusta, tässä vaiheessa totesin miehelle lähes huutaen että en tiedä. Mies nauroi hetken ja polki rinnallani muutamia metrejä kunnes alkoi polkea lujempaa.
Saavuin ensimmäisen asiakkaan luo, pääsin rappuun samalla kun joku tuli ulos, ainoa vaan että tajusin olevani ihan väärässä talossa. Seuraava asiakas oli mies, joka sohvalta karjui minulle että missä hänen posti on, kysyin olisiko minun pitänyt tuoda se, johon mies vastasi erittäin ikävästi että olisi tietenkin pitänyt tuoda. Yritin selittää että olen alueella ekaa kertaa, mutta se ei miestä kiinnostanut. Hetken etsittyä postilaatikkoja löysin oikean laatikon. Lopuksi sain haukut siitä miten surkea hoitaja olen, koska en tiennyt asiasta. Toivotin hyvät illan jatkot, ja oven laitettua kiinni, nojasin oveen ja huokaisin ääneen: Miksi ihminen haluaa olla ilkeä toiselle?
Pyöräily seuraa ja vihaista postia.
Tietoa kirjoittajasta
